Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä. Siskon muuttoa ensin tehtiin isolla porukalla ja saatiinkin uusi koti sille mallille että äiti ja tyttö saivat asettua sinne jo asumaan ja jäivät ekaksi yöksi sinne. Tyttö kun oli kuumeessakin reppana niin ei voinut tulla edes raketteja katsomaan.
Nyt onkin kivaa kun asuvat niin lähellä meitä, välimatkaa entisen reilun 200km:n sijaan on noin 4km!
Isä-Kiljunen ampui raketteja enon kanssa ja minä lasten kanssa katsoin kiettiön ikkunasta. Voi sitä riemua! Lapset hihkuivat, taputtivat ja selostivat onnessaan, Velmu oli niin haltioissaan että jäi aivan sanattomaksi välissä=) Katti muistaa viime vuodelta raketit, pienemmillä ei tainnut olla mitään muistikuvaa asiasta.
Syötiin vähän nakkeja ja ranskalaisia sekä salaatteja ja namuja. Hieman tavallista myöhempään käytiin nukkumaan ja aamulla unta riitti 8.30 saakka, normaalin 6.30 sijaan! Ihan kiva välissä niinkin.
Odotus sujuu ihan jees. Välissä on joutunut olemaan vuodelevossa, onneksi miehellä sattui lomat siihen saumaan niin sai tohottaa joulujutut yms. Nyt viikkoja alkaa olla kasassa 31 ja olotila on helpompi kuin aikoihin. Ensi viikolla alkaa kerhoon kuskailut taasen ja ajattelin ne hoitaa kävellen. Mökö ja Luru tuplarattaissa, Velmu seisomalaudalla ja Katti kävellen. Katti onkin reipas kävelijä ja Velmukin kävelee reippaasti, mutta kaikki muu matkan varrella näkyvä on niin paljon mielenkiintoisempaa että kerhomatkaan menisi ikä ja terveys.
Ensi viikolla seuraava neuvolakäynti ja Katti käy samalla 5v. neuvolassa. Sitten olisi vielä 2v. neuvolaa ja 3v. neuvolaa pienimmillä joten neuvolassa saadaan käydä ihan urakalla. Etenkin kun itselläkin taitaa nuo äitiysneuvolakäynnit vaan tihentyä loppua kohden...
Viime vuosi oli vauhdikas iloinen ja suruineen, jännityksineen, pettymyksineen ja onnenhetkineen. Tästä vuodesta toivoisin hieman tasaisempaa sillä näin raskaan syksyn jälkeen tuntuu ettei jaksaisi toista samanlaista tai edes toista samankaltaista. Mutta niin kai se on että elämä kantaa ja taas ollaan asteen verran vahvempia. Itkut on itketty tältä erää ja iloinen olen siitä että olen jaksanut seisoa läheisen rinnalla silloin kun elämä on on kolhinut pahasti!
Iloa, valoa ja onnenhetkiä jokaiselle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti