Sairastupaa pidellään

Oi voi... torstaina alkoi Mökö tehdä "pipulikakkaa" (kuten itse asian ilmaisee) ja minä illalla perässä. Aamuyöstä sitten Katti ryhtyi oksentamaan ja sitä riitti koko perjantain. Minulla on Mököllä jatkui omat vaivat plus lisänä mulla oksentelu (tosin en tiedä oliko taudista vai tästä loppuraskaudesta johtuvaa).

Lauantaina oli ihan suht ok päivä lapsilla, minä vietin koko päivän petissä. Tai juu, nousinhan minä tyttöjen kanssa 1½ tunniksi kuuden jälkeen odottamaan että mies ja pojat herää. En raskinut miestä herättää.
Mies ulkoili poikien ja Mökön kanssa, minä ja Katti oltiin kuumeisia ja vietettiin sisäpäivää leffaa katsellen. Katti ei oksentanutkaan enää, mutta ei ruokakaan maistunut ollenkaan.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä ja pääsin itsekin ulos pitkästä aikaa kun kävin miestä ja lapsia vastassa puistosta. Lounaan jälkeen mies lähti nukuttamaan poikia ja arvasin että on tullut kipeäksi sillä nukahti itsekin. No, niinhän tuo oli kuumeessa ja joka paikkaa kolottaa. Liekkö jo joku uusi flunssa, minulla kun ei vielä edellinenkään ole parantunut ja olen sentään sairastanut jo kuukauden!
Lääkäriin olen kysellyt aikaa, mutta kun ei ole muuta kuin nuhaa ja yskää niin ei ole aikaa annettu. Lääkäripula nääs... Yksityiselle en ole jaksanut kun lapsetkin oli pitkään kipeänä. Huomenna kysyn äitipolireissulla antaisivatko jonkun kuurin. Yskä on hillitön ja menee pahemmaksi vain. Kohta en jaksa synnyttää jos en tästä ala tervehtyä. Ei minulla mikään kipeänä ole, kurkku välissä mutta se voi johtua ihan oksentelustakin jota on päivittäin.

Velmun ylivilkkaus on rasittanut todella paljon nyt sairaana ollessa. Kiipeilee, hyörii, juoksee, huutaa, hyppii, heiluu, rikkoo leluja, narraa, saa raivareita. Eilen päänsärkyisenä vilauttelin jo kitapurjeitani kun ei kerrassaan mene perille mikään mitä sanotaan tai se muistetaan korkeintaan minuutin ajan.
Rasittavaa olla koko ajan hokemassa "älä hypi sohvalla, älä juokse, voisitko kävellä, ÄLÄ kiipeä ikkunalaudalle kun se menee rikki, älä kiipeä kirjahyllyyn kun se voi kaatua, älä irvistele, laita lelu kaappiin kun et osaa leikkiä sillä nätisti (paukutti siis lelulla seinään), puhutko normaalilla äänellä kun täällä ei ole huonokuuloisia, älä revi kirjaa" jne. jne.
Normaalisti en ressaannu kovin helposti, mutta eilen otti kupoliin ja raskaasti. Se huutaminen ja leluilla paukuttelu etenkin sai päänupin jyskyttämään entisestään.


Mökön uhmis on ollut jo pitempään valloillaan: kiukkuaa ja rääkyy joka asiasta ja kun ei saa periksi niin alkaa kirkumaan jumalattoman pahalla äänellä. Nyt myös Luru on saanut otteen uhman syrjästä ja sävelet nousevat korkeuksiin. Poika polkee jalkaa ja heittäytyy lattialle raivoamaan. Kaikki on EI!
Onko nälkä? EI! Oletko väsynyt? EI! Tuleppa niin vaihdetaan vaippa. EI! Tule vaihdetaan päivävaatteet päälle. EI! Mennään suihkuun. EI!
Jne.jne.

Toisaalta on sitten niin äitin kainaloinen että ei mitään rajaa. Ja mustis kun joku toinen on sylissä. Lisäksi nyt on tullut tavaroiden vieminen toisten kädestä tai ensin hän yrittää itkemällä saada toiset luovuttamaan lelut/kirjat itselleen ja kun se ei onnistu/sitä ei sallita niin yrittää käydä päälle ja viedä lelut käsistä. Onneksi toiset panee kampoihin:)
Tänään Velmu antoi ystävällisesti kirjan Lurulle ja haki itselleen uuden. Luru toki halusikin sitten juuri sen jonka Velmu otti. Kirjoja vaihdettiin eestaas Lurun pillin tahdissa niin että kumpikaan ei ehtinyt katsella kirjaa vaan ne vain vaihtuivat sylistä syliin. Lopulta tein stopin moiselle pomottelulle ja sanoin Velmulle että kirjaa ei saa antaa enää Lurulle omasta kädestä. Siitähän pieni mies veti palkokasvin nenäänsä ja sai kunnon hepulin. Huusi ja raivosi huoneensa lattialla 15 minuuttia. Kävin välissä ovella katsomassa ja rauhoittelemassa (ovi oli koko ajan auki) mutta tahti vaan kiihtyi kun edes huomasi minut. Viimein huuto alkoi vaimeta ja kohta syliini tallusti hikinen poika kirja kainalossaan ja sitten kelpasi juuri se kirja jonka hän oli heittänyt huoneen lattialle:)
Päiväunien jälkeen poika oli oma nauravainen itsensä!

Nyt nukkumaan, koko talo onkin jo hiljainen muiden osalta sillä kipeä mies nukahti yhtä aikaa lasten kanssa. Taidan kömpiä itsekin petiin lepäämään, jos vaikka kirjaa ehtisi vähän lukaista.