Oi voi... torstaina alkoi Mökö tehdä "pipulikakkaa" (kuten itse asian ilmaisee) ja minä illalla perässä. Aamuyöstä sitten Katti ryhtyi oksentamaan ja sitä riitti koko perjantain. Minulla on Mököllä jatkui omat vaivat plus lisänä mulla oksentelu (tosin en tiedä oliko taudista vai tästä loppuraskaudesta johtuvaa).
Lauantaina oli ihan suht ok päivä lapsilla, minä vietin koko päivän petissä. Tai juu, nousinhan minä tyttöjen kanssa 1½ tunniksi kuuden jälkeen odottamaan että mies ja pojat herää. En raskinut miestä herättää.
Mies ulkoili poikien ja Mökön kanssa, minä ja Katti oltiin kuumeisia ja vietettiin sisäpäivää leffaa katsellen. Katti ei oksentanutkaan enää, mutta ei ruokakaan maistunut ollenkaan.
Tänään on ollut ihan hyvä päivä ja pääsin itsekin ulos pitkästä aikaa kun kävin miestä ja lapsia vastassa puistosta. Lounaan jälkeen mies lähti nukuttamaan poikia ja arvasin että on tullut kipeäksi sillä nukahti itsekin. No, niinhän tuo oli kuumeessa ja joka paikkaa kolottaa. Liekkö jo joku uusi flunssa, minulla kun ei vielä edellinenkään ole parantunut ja olen sentään sairastanut jo kuukauden!
Lääkäriin olen kysellyt aikaa, mutta kun ei ole muuta kuin nuhaa ja yskää niin ei ole aikaa annettu. Lääkäripula nääs... Yksityiselle en ole jaksanut kun lapsetkin oli pitkään kipeänä. Huomenna kysyn äitipolireissulla antaisivatko jonkun kuurin. Yskä on hillitön ja menee pahemmaksi vain. Kohta en jaksa synnyttää jos en tästä ala tervehtyä. Ei minulla mikään kipeänä ole, kurkku välissä mutta se voi johtua ihan oksentelustakin jota on päivittäin.
Velmun ylivilkkaus on rasittanut todella paljon nyt sairaana ollessa. Kiipeilee, hyörii, juoksee, huutaa, hyppii, heiluu, rikkoo leluja, narraa, saa raivareita. Eilen päänsärkyisenä vilauttelin jo kitapurjeitani kun ei kerrassaan mene perille mikään mitä sanotaan tai se muistetaan korkeintaan minuutin ajan.
Rasittavaa olla koko ajan hokemassa "älä hypi sohvalla, älä juokse, voisitko kävellä, ÄLÄ kiipeä ikkunalaudalle kun se menee rikki, älä kiipeä kirjahyllyyn kun se voi kaatua, älä irvistele, laita lelu kaappiin kun et osaa leikkiä sillä nätisti (paukutti siis lelulla seinään), puhutko normaalilla äänellä kun täällä ei ole huonokuuloisia, älä revi kirjaa" jne. jne.
Normaalisti en ressaannu kovin helposti, mutta eilen otti kupoliin ja raskaasti. Se huutaminen ja leluilla paukuttelu etenkin sai päänupin jyskyttämään entisestään.
Mökön uhmis on ollut jo pitempään valloillaan: kiukkuaa ja rääkyy joka asiasta ja kun ei saa periksi niin alkaa kirkumaan jumalattoman pahalla äänellä. Nyt myös Luru on saanut otteen uhman syrjästä ja sävelet nousevat korkeuksiin. Poika polkee jalkaa ja heittäytyy lattialle raivoamaan. Kaikki on EI!
Onko nälkä? EI! Oletko väsynyt? EI! Tuleppa niin vaihdetaan vaippa. EI! Tule vaihdetaan päivävaatteet päälle. EI! Mennään suihkuun. EI!
Jne.jne.
Toisaalta on sitten niin äitin kainaloinen että ei mitään rajaa. Ja mustis kun joku toinen on sylissä. Lisäksi nyt on tullut tavaroiden vieminen toisten kädestä tai ensin hän yrittää itkemällä saada toiset luovuttamaan lelut/kirjat itselleen ja kun se ei onnistu/sitä ei sallita niin yrittää käydä päälle ja viedä lelut käsistä. Onneksi toiset panee kampoihin:)
Tänään Velmu antoi ystävällisesti kirjan Lurulle ja haki itselleen uuden. Luru toki halusikin sitten juuri sen jonka Velmu otti. Kirjoja vaihdettiin eestaas Lurun pillin tahdissa niin että kumpikaan ei ehtinyt katsella kirjaa vaan ne vain vaihtuivat sylistä syliin. Lopulta tein stopin moiselle pomottelulle ja sanoin Velmulle että kirjaa ei saa antaa enää Lurulle omasta kädestä. Siitähän pieni mies veti palkokasvin nenäänsä ja sai kunnon hepulin. Huusi ja raivosi huoneensa lattialla 15 minuuttia. Kävin välissä ovella katsomassa ja rauhoittelemassa (ovi oli koko ajan auki) mutta tahti vaan kiihtyi kun edes huomasi minut. Viimein huuto alkoi vaimeta ja kohta syliini tallusti hikinen poika kirja kainalossaan ja sitten kelpasi juuri se kirja jonka hän oli heittänyt huoneen lattialle:)
Päiväunien jälkeen poika oli oma nauravainen itsensä!
Nyt nukkumaan, koko talo onkin jo hiljainen muiden osalta sillä kipeä mies nukahti yhtä aikaa lasten kanssa. Taidan kömpiä itsekin petiin lepäämään, jos vaikka kirjaa ehtisi vähän lukaista.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Yksi vaipaton Kiljunen lisää!
Nyt on siis Mökö-neiti kokonaan ilman vaippoja! Jippii!
Iltaisin vetää suihkun jälkeen valitsemansa pikkuhousut jalkaan, suihkaisee vielä unipissat pottaan ja tepastelee unikaverinsa kanssa sänkyyn. Nytkin nukahti muutamassa minuutissa, Katti-neiti vielä kuuluu valvovan sängyssään. Jännittää kuulemma huominen 5v-neuvola niin kovasti ettei meinaa uni tulla!
Huomenna on minulla 32-viikon neuvola heti aamulla klo 8. Samat vaivat taas kuin edellisilläkin kerroilla, eri asteisina vain. Ruokaa ei kärsi syödä yhtään, tänään pistin ekan kerran ruokaa suuhuni klo 16.30 ja samantien kaikki tuli ylös. Sama käy vaikka söisin mihin aikaan tahansa tai mitä tahansa. Ainoastaan neste pysyy sisällä kun sitä juo pieniä määriä kerrallaan. Mehua, vettä, vichyä ja limsaa sekä välissä maitoa... sanoivat äitipolilla että mitä tahansa mikä pysyy sisällä. Edelleen lähtöpainosta -5kg ja vähän jo valittivat ennen joulua että pitäisi syödä enemmän eikä ole hyväksi kun paino ei nouse. No eihän se ole juu, mutta minkäs teet kun mitään ei pysty syömään?
Maha on korkealla, sf-mitta varmaan kohta sen 36cm kun ennen joulua oli jo 34cm. Ihan normikokoinen vauva tulossa, mulla vain on kummallisen mallinen kohtu kuten lääkäri viimeksikin sanoi:)
Oman neuvolan jälkeen sitten se 5v-neuvola ja uskon ja tiedän että tyttö selviää tehtävistä hyvin. Hän vain jännittää että osaako ja jos ei osaa niin mitä sitten. Kerroin että jos ei jotain osaa niin sitten harjoitellaan, ettei tuon ikäisenä kaikkea tarvitse osatakaan! Ensi syksynä on jo eskariin lähtö... äitiä jännittää se enemmän kuin tyttöä itseään. Niin se taitaa aina olla?
Sisko tulee tyttönsä kanssa aamulla pienimpiä vahtimaan joten ei tarvitse koko laumaa ottaa mukaan. Minä sitten babysittaan siskontyttöä iltapäivällä kun siskolla on hierojalle meno. Ihanaa nyt kun sisko asuu lähellä ja voidaan tavata useammin ja auttaa tarvittaessa lastenhoidossa jos aikataulut osuu yksiin.
Ostettavia vauvantarvikkeita olen miettinyt ja monenlaista pitää vielä ostaa. Sänky+patja, itkuhälytin, babysitteri, harsoja, turvakaukalo jne. Ehdin laittaa jo kaikki kiertoon kun ajattelin että ei meille enää lapsia tule, mutta niin vain vielä uskallettiin hommaan ryhtyä, tosin tämä on terveyteni takia ehdottomasti viimeinen biologinen lapsi.
Jonkin sortin uhmaa ja kokeilua on Lurulta havaittavissa. Kokeilee toisten lasten hermoja: tökkii, tönii ja tuuppii ja kun toiset antavat takaisin niin alkaa kamala itku. Ei tottele kun kielletään jostain ja kun käy hakemassa pois luvattomista hommista niin taas itketään ja poljetaan jalkaa. No, kyllähän sitä ääntä mahtuu tähän maailmaan vaikka joskus kun koko sakki on vailla sitä sun tätä ja vaatimukset esitetään sillä äänenvoimakkuudella että kuuluu lakeuksille asti niin tuntuu että savu nousee korvista. Omakin ääni saattaa joskus kantaa koko hälinän yli:) Mökö on ollut aina temperamenttinen ja ilmaisee kuuluvasti milloin jokin asia ei miellytä. Viimeksi tänään tyttö päästi suustaan "Velmu on typerän näköinen"... eli isosiskon höpötyksen ottaa täydestä ja matkii sujuvasti...
Mutta nyt sohvalle lepäilemään. Lapset nukkuu ja mies lupasi "kupsutella" eli suomeksi sanottuna rapsutella, hieroa ja silitellä <3
Iltaisin vetää suihkun jälkeen valitsemansa pikkuhousut jalkaan, suihkaisee vielä unipissat pottaan ja tepastelee unikaverinsa kanssa sänkyyn. Nytkin nukahti muutamassa minuutissa, Katti-neiti vielä kuuluu valvovan sängyssään. Jännittää kuulemma huominen 5v-neuvola niin kovasti ettei meinaa uni tulla!
Huomenna on minulla 32-viikon neuvola heti aamulla klo 8. Samat vaivat taas kuin edellisilläkin kerroilla, eri asteisina vain. Ruokaa ei kärsi syödä yhtään, tänään pistin ekan kerran ruokaa suuhuni klo 16.30 ja samantien kaikki tuli ylös. Sama käy vaikka söisin mihin aikaan tahansa tai mitä tahansa. Ainoastaan neste pysyy sisällä kun sitä juo pieniä määriä kerrallaan. Mehua, vettä, vichyä ja limsaa sekä välissä maitoa... sanoivat äitipolilla että mitä tahansa mikä pysyy sisällä. Edelleen lähtöpainosta -5kg ja vähän jo valittivat ennen joulua että pitäisi syödä enemmän eikä ole hyväksi kun paino ei nouse. No eihän se ole juu, mutta minkäs teet kun mitään ei pysty syömään?
Maha on korkealla, sf-mitta varmaan kohta sen 36cm kun ennen joulua oli jo 34cm. Ihan normikokoinen vauva tulossa, mulla vain on kummallisen mallinen kohtu kuten lääkäri viimeksikin sanoi:)
Oman neuvolan jälkeen sitten se 5v-neuvola ja uskon ja tiedän että tyttö selviää tehtävistä hyvin. Hän vain jännittää että osaako ja jos ei osaa niin mitä sitten. Kerroin että jos ei jotain osaa niin sitten harjoitellaan, ettei tuon ikäisenä kaikkea tarvitse osatakaan! Ensi syksynä on jo eskariin lähtö... äitiä jännittää se enemmän kuin tyttöä itseään. Niin se taitaa aina olla?
Sisko tulee tyttönsä kanssa aamulla pienimpiä vahtimaan joten ei tarvitse koko laumaa ottaa mukaan. Minä sitten babysittaan siskontyttöä iltapäivällä kun siskolla on hierojalle meno. Ihanaa nyt kun sisko asuu lähellä ja voidaan tavata useammin ja auttaa tarvittaessa lastenhoidossa jos aikataulut osuu yksiin.
Ostettavia vauvantarvikkeita olen miettinyt ja monenlaista pitää vielä ostaa. Sänky+patja, itkuhälytin, babysitteri, harsoja, turvakaukalo jne. Ehdin laittaa jo kaikki kiertoon kun ajattelin että ei meille enää lapsia tule, mutta niin vain vielä uskallettiin hommaan ryhtyä, tosin tämä on terveyteni takia ehdottomasti viimeinen biologinen lapsi.
Jonkin sortin uhmaa ja kokeilua on Lurulta havaittavissa. Kokeilee toisten lasten hermoja: tökkii, tönii ja tuuppii ja kun toiset antavat takaisin niin alkaa kamala itku. Ei tottele kun kielletään jostain ja kun käy hakemassa pois luvattomista hommista niin taas itketään ja poljetaan jalkaa. No, kyllähän sitä ääntä mahtuu tähän maailmaan vaikka joskus kun koko sakki on vailla sitä sun tätä ja vaatimukset esitetään sillä äänenvoimakkuudella että kuuluu lakeuksille asti niin tuntuu että savu nousee korvista. Omakin ääni saattaa joskus kantaa koko hälinän yli:) Mökö on ollut aina temperamenttinen ja ilmaisee kuuluvasti milloin jokin asia ei miellytä. Viimeksi tänään tyttö päästi suustaan "Velmu on typerän näköinen"... eli isosiskon höpötyksen ottaa täydestä ja matkii sujuvasti...
Mutta nyt sohvalle lepäilemään. Lapset nukkuu ja mies lupasi "kupsutella" eli suomeksi sanottuna rapsutella, hieroa ja silitellä <3
lauantai 3. tammikuuta 2009
Kiljuset kauppareissulla!
Hohoo!
Meidän kööri pakkautui autoon ja äidillä oli mennä hermot jo autoon sulloutuessa. Onneksi isä-Kiljunen oli jöötä pitämässä ja lauma saatiin auton uumeniin vartissa!
Auto on ihan tilava sinänsä, jokaiselle löytyy paikka ja Plättääkin on odottamassa oma paikkansa, mutta joka ainoa kerta yksi turvavyöistuin täytyy ottaa autosta ulos jotta takapenkille saa matkustajat sovitettua ja sitten puolet väestä ehtii huidella siellä lumivallissa kastelemassa vaatteitaan tai sotkemassa niitä naapurin koirankakkaan...
Kaupassa olemme ilmeisesti huvittava näky kera kahden autokärryn ja neljän tenavan sekä mamman jo sangen komean vatsan =) Sen verran hymyjä pukkaa ventovierailta ihmisiltä ja aiempaan empiiriseen tutkimukseen perustuen väittäisin etteivät suomalaiset ole aivan noin kovia hymyilemään vieraille ihmisille.
Meillä oli tänään isojen ostosten päivä sillä vähän kaikesta oli puutetta. Yhteen kärrylliseen lastattiin vaipat (2 pussia; Lurulle omansa koska on niin iso ettei samat vaipat käy, Velmulle omansa josta Mökö ottaa sillointällöin yövaipan, tosin viimeaikoina vaipat ovat olleet aina kuivat joten tyttö saa kohta siirtyä pikkuhousuihin yöaikaankin!), 30rll wc-paperia, 16 rll talouspaperia, tiskirättejä, konetiskitabletteja, biojätepusseja, pyykinpesuainetta ja lattianpesuainetta.
Toinen kärry oli sitten varattu perus ruokatarvikkeille: maitoa 10 litraa, leipää, pottuja, hedelmiä, kasviksia, lihaa, kanaa, puuroryynejä/hiutaleita neljää eri sorttia jne. Puuroa tässä perheessä kuluu valtavat määrät kun joka aamu ja joka ilta keitän sen 1½ litran kattilallisen. Jos "erehdyn" tarjoamaan leipää yms. aamupalalla niin etenkin Velmu on hyvin tarkkana ja kysyy miksei ole puuroa. Puuro se on joka tenavat tiellä pitää!=)
Kävimme jopa kesken kauppareissun koko porukalla syömässä pullat ja mehut/kahvit citymarketin kahviossa. Kerran kuussa koko perheen kauppareissu ja lapset ovat tohkeissaan saadessaan herkkutiskistä pullat puoleksi ja jokaiselle oma mehu! Reissu meni hyvin ja ostokset saatiin hyvin rahdattua autoon ja kotiinkin. Seuraavalle kauppareissulle pistin jo listaan "kintas-henkselit" pojille. Mikä kumma siinä on että ne käsineet pitää repiä aina autossa pois? Sitten ne viskellään pitkin, poikin autoa ja aina on jommaltakummalta kintas hukassa. Tänään ei löytynyt Lurun kintasta joten poika sai tulla etuoven edestä avokäsin. Tottahantoki toprasi ensin lunta kouraan ja sitten kädet kiinni rappuralliin... ei sentään nahkat lähteneet, mutta saatiin siitä aikaiseksi 15 minuutin katkeamaton huutosessio, sen verran kipeää ilmeisesti otti. Itsekään en älynnyt että nyt onkin ensimmäinen kunnon pakkaspäivä tälle talvelle joten ajattelin että siinähän normaaliin tapaan hilpaisee sisälle sen muutaman metrin mikä matkaa autolta ovelle on.
Nyt siis listassa ne henkselit... ja pojille toppahousut ja takit sekä kuomakengät. Edelliset kengät ovat aivan sutta ja sekundaa. Lassien kengät muka ja niin kamalan huonon malliset ettei niitä tahdo saada jalkaan. En edes viitsi panna vahinkoa kiertämään ja antaa kenkiä eteenpäin, sillä moisia kapistuksia en kenenkään riesoiksi halua laittaa!
Matot pääsi pesuun viikolla sattuneen kakka-episodin jälkeen. Velmu teki ekaa kertaa kakat pottaan ja ollaan sovittu että kymmenestä pottaan tehdystä kakasta äiti ostaa leikkiauton. Noo... poika iloisena huutaa vessasta "äiti! kakka tuli!" ja minä katsomaan. Poika kiikuttaa jo pottaa ovelle näytille ja ehdin napata sen ennenkuin se hurahtaa lattialle. Kehun poikaa kovasti ja hän muistuttaa että äiti ostaa auton. Kertaamme taas että auto ostetaan sitten kun on 10 kakkaa tehty pottaan.
Sen että poika ehtii olkkariin housuja pukemaan niin Katti kailottaa että matolla on kakkaa. Luulin pyyhkineeni huonosti mutta nostaessani Velmun ylös havaitsen että valkoisella matolla on hatullinen kakkaa jota poika hämmentää käsillään. Voi hyvä tavaton! Poika tuumasi vain "äiti ostaa auton" ja silloin teki mieleni sanoa että nyt ollaan pakkasen puolella kymmenen pykälää ja sitten kun on kivuttu sieltä -10 sinne +10 kohdalle niin on luvassa se auto.
Normaalisti en lapsia vessa-asioissa toru, mutta kun reilu 3v. tekee säännönmukaisesti kaikki jätökset housuun ilmoittamatta missään vaiheessa että housut on märät/kakassa niin tulin jo melko äkäisellä äänellä puhutelleeksi poikaa. Jatkuvasti saa olla joko pissa tai kakkapyykkiä pesemässä tai siivoamassa jätöksiä lattioilta/sohvilta/matoilta ja milloin mistäkin.
Vuotta nuorempi Mökö on ollut jo pitkään päiväkuiva ja nyt useampi yö jo mennyt kuivalla yövaipallakin. Ei tietenkään saisi vertailla, mutta on se tietyissä tilanteissa turhauttavaa peseskellä ison pojan kakkoja milloin mistäkin. Laittaako suosiolla vain vielä vaipat vai antaa olla aluhousuilla ja siivoilla sitkeästi kakkoja? Poika kun ei koskaan ilmoita omatoimisesti vessahädästä missään tilanteissa. Jos tulee kakat pöksyyn niin ei puhu mitään: joku muu ehtii aina ilmoittaa että joku haisee kakalle. Ja yleensä silloinkin Velmu laittaa "syyn" pikkuveljen harteille. No, jospa tämä tästä. Mökö saatiin vaipattomaksi ennen vauvan syntymää joten neljää vaipallista sentään ei meidän talostakaan löydy =D
Meidän kööri pakkautui autoon ja äidillä oli mennä hermot jo autoon sulloutuessa. Onneksi isä-Kiljunen oli jöötä pitämässä ja lauma saatiin auton uumeniin vartissa!
Auto on ihan tilava sinänsä, jokaiselle löytyy paikka ja Plättääkin on odottamassa oma paikkansa, mutta joka ainoa kerta yksi turvavyöistuin täytyy ottaa autosta ulos jotta takapenkille saa matkustajat sovitettua ja sitten puolet väestä ehtii huidella siellä lumivallissa kastelemassa vaatteitaan tai sotkemassa niitä naapurin koirankakkaan...
Kaupassa olemme ilmeisesti huvittava näky kera kahden autokärryn ja neljän tenavan sekä mamman jo sangen komean vatsan =) Sen verran hymyjä pukkaa ventovierailta ihmisiltä ja aiempaan empiiriseen tutkimukseen perustuen väittäisin etteivät suomalaiset ole aivan noin kovia hymyilemään vieraille ihmisille.
Meillä oli tänään isojen ostosten päivä sillä vähän kaikesta oli puutetta. Yhteen kärrylliseen lastattiin vaipat (2 pussia; Lurulle omansa koska on niin iso ettei samat vaipat käy, Velmulle omansa josta Mökö ottaa sillointällöin yövaipan, tosin viimeaikoina vaipat ovat olleet aina kuivat joten tyttö saa kohta siirtyä pikkuhousuihin yöaikaankin!), 30rll wc-paperia, 16 rll talouspaperia, tiskirättejä, konetiskitabletteja, biojätepusseja, pyykinpesuainetta ja lattianpesuainetta.
Toinen kärry oli sitten varattu perus ruokatarvikkeille: maitoa 10 litraa, leipää, pottuja, hedelmiä, kasviksia, lihaa, kanaa, puuroryynejä/hiutaleita neljää eri sorttia jne. Puuroa tässä perheessä kuluu valtavat määrät kun joka aamu ja joka ilta keitän sen 1½ litran kattilallisen. Jos "erehdyn" tarjoamaan leipää yms. aamupalalla niin etenkin Velmu on hyvin tarkkana ja kysyy miksei ole puuroa. Puuro se on joka tenavat tiellä pitää!=)
Kävimme jopa kesken kauppareissun koko porukalla syömässä pullat ja mehut/kahvit citymarketin kahviossa. Kerran kuussa koko perheen kauppareissu ja lapset ovat tohkeissaan saadessaan herkkutiskistä pullat puoleksi ja jokaiselle oma mehu! Reissu meni hyvin ja ostokset saatiin hyvin rahdattua autoon ja kotiinkin. Seuraavalle kauppareissulle pistin jo listaan "kintas-henkselit" pojille. Mikä kumma siinä on että ne käsineet pitää repiä aina autossa pois? Sitten ne viskellään pitkin, poikin autoa ja aina on jommaltakummalta kintas hukassa. Tänään ei löytynyt Lurun kintasta joten poika sai tulla etuoven edestä avokäsin. Tottahantoki toprasi ensin lunta kouraan ja sitten kädet kiinni rappuralliin... ei sentään nahkat lähteneet, mutta saatiin siitä aikaiseksi 15 minuutin katkeamaton huutosessio, sen verran kipeää ilmeisesti otti. Itsekään en älynnyt että nyt onkin ensimmäinen kunnon pakkaspäivä tälle talvelle joten ajattelin että siinähän normaaliin tapaan hilpaisee sisälle sen muutaman metrin mikä matkaa autolta ovelle on.
Nyt siis listassa ne henkselit... ja pojille toppahousut ja takit sekä kuomakengät. Edelliset kengät ovat aivan sutta ja sekundaa. Lassien kengät muka ja niin kamalan huonon malliset ettei niitä tahdo saada jalkaan. En edes viitsi panna vahinkoa kiertämään ja antaa kenkiä eteenpäin, sillä moisia kapistuksia en kenenkään riesoiksi halua laittaa!
Matot pääsi pesuun viikolla sattuneen kakka-episodin jälkeen. Velmu teki ekaa kertaa kakat pottaan ja ollaan sovittu että kymmenestä pottaan tehdystä kakasta äiti ostaa leikkiauton. Noo... poika iloisena huutaa vessasta "äiti! kakka tuli!" ja minä katsomaan. Poika kiikuttaa jo pottaa ovelle näytille ja ehdin napata sen ennenkuin se hurahtaa lattialle. Kehun poikaa kovasti ja hän muistuttaa että äiti ostaa auton. Kertaamme taas että auto ostetaan sitten kun on 10 kakkaa tehty pottaan.
Sen että poika ehtii olkkariin housuja pukemaan niin Katti kailottaa että matolla on kakkaa. Luulin pyyhkineeni huonosti mutta nostaessani Velmun ylös havaitsen että valkoisella matolla on hatullinen kakkaa jota poika hämmentää käsillään. Voi hyvä tavaton! Poika tuumasi vain "äiti ostaa auton" ja silloin teki mieleni sanoa että nyt ollaan pakkasen puolella kymmenen pykälää ja sitten kun on kivuttu sieltä -10 sinne +10 kohdalle niin on luvassa se auto.
Normaalisti en lapsia vessa-asioissa toru, mutta kun reilu 3v. tekee säännönmukaisesti kaikki jätökset housuun ilmoittamatta missään vaiheessa että housut on märät/kakassa niin tulin jo melko äkäisellä äänellä puhutelleeksi poikaa. Jatkuvasti saa olla joko pissa tai kakkapyykkiä pesemässä tai siivoamassa jätöksiä lattioilta/sohvilta/matoilta ja milloin mistäkin.
Vuotta nuorempi Mökö on ollut jo pitkään päiväkuiva ja nyt useampi yö jo mennyt kuivalla yövaipallakin. Ei tietenkään saisi vertailla, mutta on se tietyissä tilanteissa turhauttavaa peseskellä ison pojan kakkoja milloin mistäkin. Laittaako suosiolla vain vielä vaipat vai antaa olla aluhousuilla ja siivoilla sitkeästi kakkoja? Poika kun ei koskaan ilmoita omatoimisesti vessahädästä missään tilanteissa. Jos tulee kakat pöksyyn niin ei puhu mitään: joku muu ehtii aina ilmoittaa että joku haisee kakalle. Ja yleensä silloinkin Velmu laittaa "syyn" pikkuveljen harteille. No, jospa tämä tästä. Mökö saatiin vaipattomaksi ennen vauvan syntymää joten neljää vaipallista sentään ei meidän talostakaan löydy =D
torstai 1. tammikuuta 2009
Uusi vuosi ja uudet kujeet!
Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä. Siskon muuttoa ensin tehtiin isolla porukalla ja saatiinkin uusi koti sille mallille että äiti ja tyttö saivat asettua sinne jo asumaan ja jäivät ekaksi yöksi sinne. Tyttö kun oli kuumeessakin reppana niin ei voinut tulla edes raketteja katsomaan.
Nyt onkin kivaa kun asuvat niin lähellä meitä, välimatkaa entisen reilun 200km:n sijaan on noin 4km!
Isä-Kiljunen ampui raketteja enon kanssa ja minä lasten kanssa katsoin kiettiön ikkunasta. Voi sitä riemua! Lapset hihkuivat, taputtivat ja selostivat onnessaan, Velmu oli niin haltioissaan että jäi aivan sanattomaksi välissä=) Katti muistaa viime vuodelta raketit, pienemmillä ei tainnut olla mitään muistikuvaa asiasta.
Syötiin vähän nakkeja ja ranskalaisia sekä salaatteja ja namuja. Hieman tavallista myöhempään käytiin nukkumaan ja aamulla unta riitti 8.30 saakka, normaalin 6.30 sijaan! Ihan kiva välissä niinkin.
Odotus sujuu ihan jees. Välissä on joutunut olemaan vuodelevossa, onneksi miehellä sattui lomat siihen saumaan niin sai tohottaa joulujutut yms. Nyt viikkoja alkaa olla kasassa 31 ja olotila on helpompi kuin aikoihin. Ensi viikolla alkaa kerhoon kuskailut taasen ja ajattelin ne hoitaa kävellen. Mökö ja Luru tuplarattaissa, Velmu seisomalaudalla ja Katti kävellen. Katti onkin reipas kävelijä ja Velmukin kävelee reippaasti, mutta kaikki muu matkan varrella näkyvä on niin paljon mielenkiintoisempaa että kerhomatkaan menisi ikä ja terveys.
Ensi viikolla seuraava neuvolakäynti ja Katti käy samalla 5v. neuvolassa. Sitten olisi vielä 2v. neuvolaa ja 3v. neuvolaa pienimmillä joten neuvolassa saadaan käydä ihan urakalla. Etenkin kun itselläkin taitaa nuo äitiysneuvolakäynnit vaan tihentyä loppua kohden...
Viime vuosi oli vauhdikas iloinen ja suruineen, jännityksineen, pettymyksineen ja onnenhetkineen. Tästä vuodesta toivoisin hieman tasaisempaa sillä näin raskaan syksyn jälkeen tuntuu ettei jaksaisi toista samanlaista tai edes toista samankaltaista. Mutta niin kai se on että elämä kantaa ja taas ollaan asteen verran vahvempia. Itkut on itketty tältä erää ja iloinen olen siitä että olen jaksanut seisoa läheisen rinnalla silloin kun elämä on on kolhinut pahasti!
Iloa, valoa ja onnenhetkiä jokaiselle!
Nyt onkin kivaa kun asuvat niin lähellä meitä, välimatkaa entisen reilun 200km:n sijaan on noin 4km!
Isä-Kiljunen ampui raketteja enon kanssa ja minä lasten kanssa katsoin kiettiön ikkunasta. Voi sitä riemua! Lapset hihkuivat, taputtivat ja selostivat onnessaan, Velmu oli niin haltioissaan että jäi aivan sanattomaksi välissä=) Katti muistaa viime vuodelta raketit, pienemmillä ei tainnut olla mitään muistikuvaa asiasta.
Syötiin vähän nakkeja ja ranskalaisia sekä salaatteja ja namuja. Hieman tavallista myöhempään käytiin nukkumaan ja aamulla unta riitti 8.30 saakka, normaalin 6.30 sijaan! Ihan kiva välissä niinkin.
Odotus sujuu ihan jees. Välissä on joutunut olemaan vuodelevossa, onneksi miehellä sattui lomat siihen saumaan niin sai tohottaa joulujutut yms. Nyt viikkoja alkaa olla kasassa 31 ja olotila on helpompi kuin aikoihin. Ensi viikolla alkaa kerhoon kuskailut taasen ja ajattelin ne hoitaa kävellen. Mökö ja Luru tuplarattaissa, Velmu seisomalaudalla ja Katti kävellen. Katti onkin reipas kävelijä ja Velmukin kävelee reippaasti, mutta kaikki muu matkan varrella näkyvä on niin paljon mielenkiintoisempaa että kerhomatkaan menisi ikä ja terveys.
Ensi viikolla seuraava neuvolakäynti ja Katti käy samalla 5v. neuvolassa. Sitten olisi vielä 2v. neuvolaa ja 3v. neuvolaa pienimmillä joten neuvolassa saadaan käydä ihan urakalla. Etenkin kun itselläkin taitaa nuo äitiysneuvolakäynnit vaan tihentyä loppua kohden...
Viime vuosi oli vauhdikas iloinen ja suruineen, jännityksineen, pettymyksineen ja onnenhetkineen. Tästä vuodesta toivoisin hieman tasaisempaa sillä näin raskaan syksyn jälkeen tuntuu ettei jaksaisi toista samanlaista tai edes toista samankaltaista. Mutta niin kai se on että elämä kantaa ja taas ollaan asteen verran vahvempia. Itkut on itketty tältä erää ja iloinen olen siitä että olen jaksanut seisoa läheisen rinnalla silloin kun elämä on on kolhinut pahasti!
Iloa, valoa ja onnenhetkiä jokaiselle!
Tilaa:
Kommentit (Atom)